Miksi rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät

Torstai 3.6.2010 klo 21:59 - Sirpa Pursiainen

Köyhyydestä poispääsemiseksi tulisi vaikuttaa rakenteellisiin ongelmi in ja toimintakulttuureihin. Työttömäksi jääneille tulisi räätälöidä uudelleen koulutusta aloille, joissa on työvoimatarvetta nyt ja tulevaisuudessa ja oppisopimus koulutus voisi olla usealla aikuiselle paras vaihtoehto uudelleen kouluttautumiseen ja työllistymiseen. Työvoimatoimiston toimintakulttuuria sekä tutkintojen laajuuksia ja pätevyysvaatimuksia tulisi tarkastella uudelleen.

Tällä hetkellä joissakin tilanteissa työttömälle ja köyhälle on helpompaa ja joskus jopa edullisempaa pysyä työttömänä. KELAn päätösten niin kuin myös toimeentulotukipäätösten tekeminen kestää liian kaun. Väliaikaista työtä ei kannata aina vastaanottaa, sillä se leikkautuu heti muista etuisuuksista pois ja katkaisee etuudet, jonka jälkeen uusi kuukausien paperisota ja odotus alkaa: työvoimatoimisto, KELA ja sosiaalitoimi.

Köyhien tilanne tällä hetkellä on huonompi verrattuna aikaisempaan lamaan sillä toimeentulotuki ei ole noussut samassa suhteessa hinnan nousun kanssa. Toimeentulotuen euromääräinen pienuushan ei olisi silloin ongelma, jos toimeentulotuen asiakkaina olisi vain työtä vieroksuvat. Toimeentulotuen pienuus ja köyhyys ovat kuitenkin karmaiseva ongelma asiakkaiden ollessa sairaspäivärahalla olevia, vammaisia ja eläkettä odottavia KELAn kuitenkin työkykyiseksi määrittelemiä, yksinhuoltajaäitejä sekä työttömiä työnhakijoita, jotka todellakin haluaisivat töitä mahdollisimman pian, ellei lama ja korkeat kelpoisuusvaatimukset kaikkiin tehtäviin sekä suomalainen byrokraattinen työskentely, estäisi ja hankaloittaisi työllistymistä.

Köyhyyden näkökulmasta Tampere loistaa häpeäpilkkuna Pirkanmaan ja Suomen kartalla. Tällä hetkellä tamperelaisista 20% on köyhiä tai toimeentulotukea hakevia. Tampereella poliittisilla päätöksillä köyhien tilannetta on viime aikoina hankaloitettu entisestään. Sosiaaliasemia harvennettiin kuudesta kolmeen ja toimeentulotukipäätöksiä tehdään nyt kirjallisesti. Kun asiakas ei pääse tapaamaan työntekijää, on tilanteen selvittäminen kirjallisesti haasteellisempaa eikä asiakas välttämättä osaa edes tuoda esille tarvettaan toimeentulotuen harkinnanvaraiseen osaan. Kun asiakas jää kohtaamatta, ei myöskään työtekijä kykene kartoittamaan asiakkaan muun tuen tarvetta. Esimerkiksi pitkäaikaistyöttämäksi joutuminen aiheuttaa elämänkriisin, ei vain taloudellista kriisiä.

Miten suomalaisessa sosiaalipolitiikassa on unohdettu se, että ihminen on kokonaisuus ja hänen tilanteensa tulisi kohdata kokonaisvaltaiseksi? Kokoomuksen Kimmo Sasin näkemykset olivat kaikesta tutkimustiedosta huolimatta köyhyysseminaarissa aivan toisenlaiset, sillä hänen mielestään köyhän asiat ovat hoidettu hyvin ja työ on oikea vastaus köyhyyteen. Kovien arvojen politiikassa ei köyhästä tarvitse huolta kantaa ja tästä syystä myös köyhyys on lisääntynyt ja köyhien tilanne entisestään kurjistunut. Toivottavasti kovien arvojen politiikkaan tulee pian muutos!

Sirpa Pursiainen

KD:n Treen paikallisosaston johtokunnan sihteeri,

sosiaali- ja terveysalan opettaja, YTM